Entä jos koira päättäisi, mitä tapahtuu seuraavaksi?

Peleissä sattuma on kaikkialla.

Noppa määrää, kuinka pitkälle liikut. Korttipakasta nousee jotain, mitä et osannut odottaa. Vastustaja tekee ratkaisun, joka pakottaa muuttamaan suunnitelmaa. Juuri pieni epävarmuus tekee pelaamisesta kiinnostavaa: kaikkea ei voi tietää etukäteen.

Mutta mitä tapahtuu, kun sama ajatus tuodaan ruudun ulkopuolelle?

Silloin nopalla voi olla neljä jalkaa, märkä kuono ja täysin oma mielipide asiasta.

Dog Gamer ei ole pelkkä seuralainen

Eläinavusteisessa pelikasvatuksessa koiran kiinnostavin tehtävä ei ole vain olla vieressä, kun pelaaja pitää taukoa.

Koira voi osallistua siihen, mitä pelissä tapahtuu.

Ajatellaan vaikka yksinkertaista tilannetta.

Pelaajalla on edessään kolme mahdollista IRL-missiota. Jokaisen mission tunnus laitetaan omaan turvalliseen kohteeseensa, ja koira saa valita niistä yhden esimerkiksi etsimällä kohteen, jossa on sille sopiva palkkio.

Pelaaja ei siis päätä tehtävää.

Pelikasvattaja ei päätä tehtävää.

Dog Gamer päättää.

Yhtäkkiä ruudulta irrottautuminen ei tunnukaan pelkältä tauolta.

Jotain tapahtui.

Kun koirasta tulee elävä noppa

Tätä voisi kutsua eläinavusteisen pelin sattumamekaniikaksi.

Tavallisessa pelissä tietokone arpoo tapahtuman tai noppa vierähtää pöydällä. Eläinavusteisessa pelissä yksi muuttujista voi olla oikea eläin.

Koira voi esimerkiksi:

• valita kahdesta reitistä

• etsiä seuraavan tehtävän

• päättää, mikä esine otetaan mukaan

• osoittaa, missä järjestyksessä tehtävät suoritetaan

• löytää vihjeen

• ratkaista, kumpi vaihtoehdoista aktivoituu

Oleellista on, ettei koiran tarvitse ymmärtää pelin sääntöjä.

Sen tarvitsee vain tehdä jotain, mitä se muutenkin osaa ja haluaa tehdä.

Etsiä. Haistella. Valita. Liikkua. Tutkia.

Pelaaja antaa koiran toiminnalle merkityksen pelissä.

Siinä tapahtuu jotain aika kiinnostavaa.

Pelaaja joutuu hetkeksi luopumaan kontrollista

Digipeleissä pelaaja tekee jatkuvasti valintoja.

Minne menen?

Mitä rakennan?

Ketä vastaan hyökkään?

Mitä kerään?

Mikä on seuraava tavoite?

Sitten peli siirtyy hetkeksi oikeaan maailmaan ja vastaan tulee aivan toisenlainen tiimikaveri.

Sellainen, joka ei ole lukenut sääntökirjaa.

Dog Gamer saattaa valita juuri sen vaihtoehdon, jota pelaaja ei olisi itse valinnut.

Ja juuri siinä piilee osa pelin viehätyksestä.

Pelaajan täytyy reagoida siihen, mitä tapahtui.

Suunnitelma vaihtuu.

Seuraava tehtävä muuttuu.

Pieni yllätys syntyy oikeassa maailmassa.

Hyvinvointia ilman hyvinvointitehtävää

Samaan aikaan taustalla tapahtuu muutakin.

Pelaaja on noussut pois ruudun äärestä.

Katse on siirtynyt lähelle ja kauas.

Keho liikkuu.

Huomio kohdistuu ympäristöön.

Pelaaja kommunikoi koiran kanssa.

Ehkä hän käy toisessa huoneessa, kumartuu lattialle, piilottaa jotain, etsii yhdessä koiran kanssa tai lähtee hetkeksi ulos.

Mutta tehtävän ei tarvitse sanoa:

“Pidä nyt hyvinvointitauko.”

Se voi sanoa:

“Dog Gamer löysi pohjoisen reitin. Etsi seuraava vihje.”

Toiminta voi olla hyvinvointia tukevaa ilman, että pelaajalle annetaan hyvinvointiharjoitus.

Tätä tarkoitan stealth health -ajattelulla.

Hyvinvointi kulkee pelin sisällä vähän salamatkustajana.

Koira ei suorita pelaajaa varten

Tässä on kuitenkin tärkeä ero verrattuna tavalliseen pelimekaniikkaan.

Noppa ei voi kieltäytyä heitosta.

Koira voi.

Dog Gamer ei ole peliohjain, jota painetaan aina kun peli tarvitsee uuden tapahtuman.

Jos koira nukkuu, ei halua osallistua tai lähtee kesken tehtävän pois, peli mukautuu siihen.

Sekin voi jopa olla osa sääntöjä.

DOG GAMER OFFLINE.

Valitse varareitti.

Eläinavusteisessa pelissä eläimen oma toimijuus ei ole ongelma, joka pitäisi poistaa järjestelmästä.

Se on yksi koko järjestelmän kiinnostavimmista ominaisuuksista.

Koira tekee pelistä vähemmän ennustettavan.

Ja samalla paljon aidomman.

Sama tiimi, kaksi erilaista pelaajaa

Ihmispelaaja osaa lukea tehtävän, ratkaista arvoituksen ja seurata tarinaa.

Dog Gamer osaa jotain aivan muuta.

Se huomaa hajuja, joita ihminen ei huomaa.

Se tekee valintoja omista lähtökohdistaan.

Se liikkuu ympäristössä eri tavalla.

Se kiinnostuu asioista, joita ihminen ei olisi valinnut.

Hyvässä eläinavusteisessa pelissä näitä eroja ei yritetä tasoittaa.

Niistä rakennetaan pelimekaniikka.

Silloin koira ei ole pelissä siksi, että se osaisi pelata ihmisen tavoin.

Se on mukana juuri siksi, ettei se pelaa ihmisen tavoin.

Tästä eläinavusteisessa pelikasvatuksessa on kyse

Minua kiinnostaa ajatus siitä, ettei pelaamisen ja muun elämän väliin tarvitse rakentaa STOP-kylttiä.

Niiden väliin voidaan rakentaa pelillinen silta.

Ruudulla tapahtuva peli voi synnyttää tapahtuman oikeassa maailmassa.

Oikea koira voi muuttaa tapahtuman kulkua.

Pelaaja voi ratkaista sen seuraukset.

Ja sen jälkeen peli jatkuu taas jossain muodossa eteenpäin.

Peli → IRL-eventti → Dog Gamerin valinta → seuraus → uusi suunta.

Silloin koiran kanssa vietetty hetki ei ole jotain, mikä asetetaan pelaamisen vastakohdaksi.

Se on osa pelikokemusta.

Ja ehkä juuri siinä eläinavusteinen pelikasvatus muuttuu kiinnostavimmaksi:

kun koira ei enää vain auta pelaajaa pitämään taukoa pelistä, vaan saa itse pelin tapahtumaan myös ruudun ulkopuolella.